Edellisen kirjoituksen jälkeen kaivoa porattiin vielä 133 metriin asti. Sitten hanat aukesivat. Nyt siis olisikin puutarhoinnin vuoro, sillä pihaa koristava kauniit porausauton renkaan jäljet. Porauksen alta pelastetut pionit ainakin ovat elonmerkkiä vilauttaneet; ovat uudessa paikassaan puutarhan puolella nostaneet lehden alkuja pystyy. Koska ne sitten seuraavan kerran kukkivat onkin aivan toinen juttu. Kun kaivoin ne ylös vanhasta kohdastaan niitä oli kaksi aivan mieletöntä juurakkoa; uudelleen istutuksessa sain 7 puskaa itselle ja annoin kahden puskan juurakot työkavereille. Lisäksi olisi vielä tarkkarista ostetut kolme tainta istutusta vailla. Pionia siis riittää.
Syntymäpäivänikin oli tässä taannoisella viikolla, sen kunniaksi isäntä kävikin ihan itsenäisesti kukkatalossa ostamassa minulle alppiruusun. Tänä aamuna siinä oli pari kukkaa auennut. Se on korea liila väritykseltään. Vielä kun valkoisen saisi =) Myös syntymäpäivän kunniaksi sain äidiltäni kaksi herukkapensasta; valkoisen ja mustan. Suuria satoja saa niistä toki vielä pari vuotta odotella. Jo olemassa olevissa marjapensaissa on kyllä todella lupaavat kukinnot; kunpa ei tulisi enää hallaa!
Aloitin myös kivetystyöt talon yläpuolella. Hain kiviä kaksi autokuormaa työkaverini pihasta; yksi kuorma vielä jäi hänen pihaansa naapureiden haettavaksi. Hauskaa tässä on se että työkaverini asuu rivitalossa, joten edelliset asukkaat ovat todellakin pitäneet kivistä! Tarkoitus olisi siis kivetä talon seinän vierustalta noin metrin verran ja sitten asentaa kiveyksen reunaan sadekouru. Kourun toiselle puolen olisi sitten tulossa kasveja. Kirjokannukkaa, seppelvarpua, norjanangervoa tms. Vielä olisi ohjelmassa vanhan, käytöstä poistetun öljysäiliön ylös nostaminen, kun edelliseltä omistajalta tämä ei ole onnistunut. Tästä syystä talon yläpuolinen kivetyskin on kesken, eikä jatku ennen tätä projektia. Siinä voi olla pieni kolo kun nostaa 4 000 l säiliön ylös talon päädystä. Voi sitä riemua kun viimein saa alueelle kasvit istutettua =)
Puutarhan puolelle istutin myös Iris Hollandican sipuleita. Tätä ainakin netin mukaan harvinaista iris-suvun vesaa myytiin ihan tavallisessa Lidlissä; tiedä sitten jos Hollandica ei saksalaisella mittapuulla olekaan harvinainen. Siitä en kyllä varmaa tietoa löytänyt että talvehtivatko nämä sipulit maassa. Eli varmaankin jätän ne sinne ja katson että nouseeko ensi vuonna maasta mitään. Nyt kyllä ovat jo pienet nököt tehneet, iloa siis ainakin täksi vuodeksi.
Työkaverilta sain myös unikkoa ja kotkansiipeä istutettavaksi. Unikot eivät kyllä ole vielä asiasta toipuneet, mutta kotkansiipi tuntui kotiutuvan heti. Kylvin penkkiin myös lisää unikoita (idänunikkoa ja pioniunikkoa). Tavoitteena olisi että unikko ottaisi haltuun kivetyksen alapuolen ja ympäröisi jätevesikaivot. Kyseessä on myös loivan ja jyrkän välimaastossa oleva kumpare, joten itsekylväytyminen alueella luetaan eduksi.
Iloisia yllätyksiä myös on pihasta löytynyt. Talon puutarhan puoleisella sivustalla on ilmeisemmin joskus ollut kukkapenkki, nythän siitä on vain jäänteet jäljellä. Mutta maasta nouseen komeasti keltavuokkoa, unikkoa, maksaruohoa sekä jotakin liljaa, jota en vielä ole tunnistanut, ehkä sitten kun se kukkii.
Myös kasvimaan perustaminen olisi vielä tulossa. Ensin vanhalta kasvimaalta pitää siirtää muutamat kuusen taimet, jotka sinne ovat kotiutuneet, sekä pari haavan tainta.
On kuitenkin kaikesta huolimatta todella mahtavaa nähdä työnsä tulos. Sitä on töistä tullessa ihan kuitti mutta kuitenkin sitä vain aina raahautuu pihalle ja palaa sieltä klo 21 jälkeen tyytyväisenä, selkäkipuisena ja mullasta mustana, mutta huomenna kun kierros alkaa taas alusta on ihanaa käydä ensin katsomassa eilisen tulos ja jos jokin sieltä jo nostaa lehteään pystyy on se kuin lotto voitto!
Hyvin vapaamuotoinen puutarha on siis muotoutumassa jos sitä siksi voi kutsua. Meillä istutetaan sitä mikä tuntuu itsestä hyvälle ja mitä milloinkin joku omistaan tarjoaa. Vielä kun käyn äidin kotipaikasta hakemassa ukonhatun alut niin elämä on mallillaan =)
